Tulipas sitten istuttua päivä koulutuksessa. Aiheena oli Muutokset
tukipilarit eli kuinka alkaa käsittelemään asiakkaiden elämäntilanteita
erilaisista lähtökohdista. Tokikin koulutuksen aihe oli ehkä enemmän
suunnattu sosiaalipuolen ihmisille, mutta kyllä siitä työkaluja sai ihan
omaankin työhön ja toimintatapoihin. Ihmeesti jaksoi istua koko päivän,
niin ettei edes iltapäivän viimeisinä tunteina alkanut "pilkkimään",
vaikka kokoushuone oli todella kuuma ja hapeton. Välillä piti aukaista
seinää ja päästää reipas talvipuhuri sisälle, ettei me ihan oltaisi
nääkähdetty sinne. Ainut mikä ainakin minua häiritsi, oli muutamat
osallistujat, jotka eivät osanneet/jaksaneet keskittyä luennoitsijaan
vaan pitivät omaa palaveria minun selkäni takana ja ääni kohosi
sipinästä supinan kautta jo muminaksi, kun heitin äkäisen katseen
takapöydälle, että kolahti. Hetkeksi hiljeni, mutta ikävä kyllä
jatkuakseen vain hetken päästä... Luulisi, että kun noinkin
hinnakkaaseen kurssiin osallistuu, niin voisi edes kuunnella hiljaa,
että muut saisivat keskittyä. Minulle ainakin asia oli ihan uutta, joten
olisin kyllä halunnut koko rahalla oppia.
No se marinoista...
Tai
oikeastaan marinat jatkuu... Tänään taas jälleen kerran ihmettelin
Putouksen suurta suosiota. En ole koskaan aikaisemminkaan enkä
todennäköisesti koskaan tulevaisuudessakaan tule ymmärtämään, miksi ko.
ohjelmaa kutsutaan huumoriksi! Sanokaa minua tosikoksi, mutta minun
mielestäni naaman vääntely, pissa-kakka-alapään jutut ja kehnot
yritykset lyödä leikkiä toisten ihmisten kustannuksella eivät ole
huumoria. Ja koska kyseinen ohjelma on niin suosittu, mitä se kertoo
suomalaisten huumorintajusta... Hmmm...
Ihan
selvästi on maanantai, jotenkin vaan tänään otti kaikki herkemmin
korviin ja aiheutti näppyjä herkkään sieluuni :-) toivottavasti huominen
tuo hieman paremmat tuulet niin tuonne ulkomaailmaan kuin minun
korvieni väliin. Siihen asti heipparallaa!
Täytyyhän sitä mummonkin pysyä ajan virrassa mukana ja aloittaa bloggailu! Tuskin minä mitään hirveän tähdellistä ja tärkeää tänne kirjoittelen mutta pulisempas nyt aikani kuluksi ja toivottavasti, toisten viihteeksi.
Tammikuu on viimeisiä päiviään vaille valmis ja kunhan helmikuusta päästään niin voidaankin jo alkaa puhua keväästä. Niin se sitten tämäkin talvi vierähti, vaikka ensin tuntui, ettei se edes tule näille lakioille. Toki voidaan odottaa vielä melkoisia lumimyräköitä, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, joten ei kannata vielä potkukelkkaa ihan varastoon lukita...
Onhan sitä pakkasta meilläkin riittänyt ja ihan on talven näköistä, niinkuin kuvasta näkyy.
Johtuneeko sitten tuosta pitkästä, pimeästä kaudesta vai mistä, mutta tuntuu siltä, kuin tänä talvena ei olisi saanut mitään aikaiseksi. Kauheasti on keskeneräisiä projekteja, ja "pitäisi tehdä sitä sun tätä"-fiiliksiä. Jospa tuo kevätaurinko sitten herättäisi tämänkin laiskamadon horroksestaan ja saisi edes ne keskeneräiset tehtyä...
Nyt tuo ilma on taas kovasti lauhanoloinen, toivottavasti ei kuitenkaan vesisateeseen käänny, ettei taas tarvitse jääpiikkejä kenkiin laittaa.
Huomenna olisi koulutuspäivä. Koko päivän pitäisi olla virkeänä ja vastaanottavaisena. Aihe on mielenkiintoinen, toivottavasti luennoitsijatkin ovat hyviä, ettei hyvä aihe mene hukkaan.
Tässäpä näitä tuumailuja yhdelle sunnuntaille jo onkin. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
