Maanantain marinoita...

Tulipas sitten istuttua päivä koulutuksessa. Aiheena oli Muutokset tukipilarit eli kuinka alkaa käsittelemään asiakkaiden elämäntilanteita erilaisista lähtökohdista. Tokikin koulutuksen aihe oli ehkä enemmän suunnattu sosiaalipuolen ihmisille, mutta kyllä siitä työkaluja sai ihan omaankin työhön ja toimintatapoihin. Ihmeesti jaksoi istua koko päivän, niin ettei edes iltapäivän viimeisinä tunteina alkanut "pilkkimään", vaikka kokoushuone oli todella kuuma ja hapeton. Välillä piti aukaista seinää ja päästää reipas talvipuhuri sisälle, ettei me ihan oltaisi nääkähdetty sinne. Ainut mikä ainakin minua häiritsi, oli muutamat osallistujat, jotka eivät osanneet/jaksaneet keskittyä luennoitsijaan vaan pitivät omaa palaveria minun selkäni takana ja ääni kohosi sipinästä supinan kautta jo muminaksi, kun heitin äkäisen katseen takapöydälle, että kolahti. Hetkeksi hiljeni, mutta ikävä kyllä jatkuakseen vain hetken päästä... Luulisi, että kun noinkin hinnakkaaseen kurssiin osallistuu, niin voisi edes kuunnella hiljaa, että muut saisivat keskittyä. Minulle ainakin asia oli ihan uutta, joten olisin kyllä halunnut koko rahalla oppia.

No se marinoista...

Tai oikeastaan marinat jatkuu... Tänään taas jälleen kerran ihmettelin Putouksen suurta suosiota. En ole koskaan aikaisemminkaan enkä todennäköisesti koskaan tulevaisuudessakaan tule ymmärtämään, miksi ko. ohjelmaa kutsutaan huumoriksi! Sanokaa minua tosikoksi, mutta minun mielestäni naaman vääntely, pissa-kakka-alapään jutut ja kehnot yritykset lyödä leikkiä toisten ihmisten kustannuksella eivät ole huumoria. Ja koska kyseinen ohjelma on niin suosittu, mitä se kertoo suomalaisten huumorintajusta... Hmmm... 

Ihan selvästi on maanantai, jotenkin vaan tänään otti kaikki herkemmin korviin ja aiheutti näppyjä herkkään sieluuni :-) toivottavasti huominen tuo hieman paremmat tuulet niin tuonne ulkomaailmaan kuin minun korvieni väliin. Siihen asti heipparallaa!