Täytyyhän sitä mummonkin pysyä ajan virrassa mukana ja aloittaa bloggailu! Tuskin minä mitään hirveän tähdellistä ja tärkeää tänne kirjoittelen mutta pulisempas nyt aikani kuluksi ja toivottavasti, toisten viihteeksi.
Tammikuu on viimeisiä päiviään vaille valmis ja kunhan helmikuusta päästään niin voidaankin jo alkaa puhua keväästä. Niin se sitten tämäkin talvi vierähti, vaikka ensin tuntui, ettei se edes tule näille lakioille. Toki voidaan odottaa vielä melkoisia lumimyräköitä, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, joten ei kannata vielä potkukelkkaa ihan varastoon lukita...
Onhan sitä pakkasta meilläkin riittänyt ja ihan on talven näköistä, niinkuin kuvasta näkyy.
Johtuneeko sitten tuosta pitkästä, pimeästä kaudesta vai mistä, mutta tuntuu siltä, kuin tänä talvena ei olisi saanut mitään aikaiseksi. Kauheasti on keskeneräisiä projekteja, ja "pitäisi tehdä sitä sun tätä"-fiiliksiä. Jospa tuo kevätaurinko sitten herättäisi tämänkin laiskamadon horroksestaan ja saisi edes ne keskeneräiset tehtyä...
Nyt tuo ilma on taas kovasti lauhanoloinen, toivottavasti ei kuitenkaan vesisateeseen käänny, ettei taas tarvitse jääpiikkejä kenkiin laittaa.
Huomenna olisi koulutuspäivä. Koko päivän pitäisi olla virkeänä ja vastaanottavaisena. Aihe on mielenkiintoinen, toivottavasti luennoitsijatkin ovat hyviä, ettei hyvä aihe mene hukkaan.
Tässäpä näitä tuumailuja yhdelle sunnuntaille jo onkin. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti